..jotta tähän blogiin saisi hieman elämää. Vähän laiskanlainen meinaan olla kirjoittelemisen suhteen (tai no, en vain osaa kirjoittaa lyhyesti, ja pitkästi en jaksa).
Noh, jos sitä nyt hieman päivittelisi tämän hetkistä elämäntilannetta.
Kirjoittelen tätäkin juttua Jyväskylän yliopillaslehden toimistosta, ja ei, en ole lopettanut koulua ja siirtynyt töihin, eeehei, olen vain työharjoittelussa täällä. Soittelin useampaankin isoon lehteen (Helsingin Sanomat, Kuukausiliite, Savon Sanomat yms.), mutta aina tuli jokin este, joko oli jo harjoittelija töissä, tai niitä ei oteta ollenkaan lehteen. Lopulta alkoi vaikuttaa siltä että saattaisin päästä Suomen Kuvalehteen, mutta sekin kaatui lopulta muutaman viikon vatvomisen jälkeen johonkin asiaan.
Noh, onneksi satuin Ircnetin #valokuvaus-kanavan kautta törmäämään Jylkkärin toimittajaan, dst‘n, joka vihjaisi että jos vain haluaisin, voisin tulla tänne. Ja tännehän sitä loppujen lopuksi eksyttiinkin.
Nyt on tullut kahden viikon aikana kuvattua jonkin verran, kameran eteen on eksynyt niin oikeushammaslääkäri Helena Ranta, kuin kolumnisti/filosofi/radiohenkilö Tuomas Nevanlinna. Eilisen illan vietin muuten Ilokivessä, kuvailin M.A. Nummisen keikkaa.. Ja huomenna pitäis mennä Lutakkoon Kamalan treenikämpälle. Keikkaa pukkaa siis!
Se tällaisessa hieman pienemmässä lehdessä onkin hyvä puoli, tuo keikan pukkaaminen nimittäin. Kun on ainoa (virallinen) kuvaaja lehdessä, joutuu/pääsee kuvaamaan paljon. Isommassa lehdessä asia voi olla aivan toisin päin, saattaa joutua vain pienemmille rästikeikoille joita varsinaiset kuvaajat eivät jaksa kuvata.
Kun nyt olen täällä toimistolla, eikä käsilläni ole rakasta ulkoista kovalevyä, taitaa tämä juttu jäädä kuvattomaksi, vai löytyisiköhän täältä jokin näyttämisen arvoinen räpsy..
No joo, tossa ois eräs kirkkopalokuva, klikkaamalla pääsee kuvagalleriaan jossa noita on enemmänkin.
